AUDIO (mp3): DRS -promo II / lyrics
pudding in denial
materialism
karl marx has failed
we're walking among ignorence and decay
purchaise the purity
half price today
item of repression
selfish and safe
consumption = salvation
made in denial
to preserve our perfection
in this modern world of freedom
a human child becomes the merchandice
deny
karjaalan marjaana
passive mind
ignorence
degradation
the wealth
pornography
tv screen
personel
humanbeing
where are you takeing me my dear old friend?
consumption is the new religion
purchaise the way to salvation
I can not find the reason to go on
opium for the people
repression through their needles
oh can you hear them repeating your name?
karjaalan marjaana,
karjaalan marjaana
I can not understand why I feel this way
karjaalan marjaana,
karjaalan marjaana
passive mind
ignorence
degradation
the wealth
pornography
tv screen
personel
humanbeing
where are you takeing me my dear old friend?
kapitalism makes us understand what we truly are
liberalism is not the word
that brings the balance into this world
communism makes the people equal
under their leaders eyes
commersial truth is to make us consume
as much we can before we die...
...and every day it fades further a way
we're watching this world
...and it turns
around us once more
before it is time to let go,
time to go home
karjaalan marjaana,
karjaalan marjaana...
----
Sananen allekirjoittaneelta...
Muistan painineeni näissä kappaleissa olevien sanoitusten kanssa
ainakin puolentusinaa erää, ja se lopullinen selätyskin jäi omasta
mielestäni varsinaisesti saavuttamatta. On tietenkin typerää ruveta
"analysoimaan" omaa tekstiä ja näin ollen samalla myös itseään, mutta
väärinkäsitysten vältämiseksi haluan hieman valottaa tuntemuksiani,
joita koin nyt kun kirjoitin ne tuohon yläpuolelle.
Minä en ole poliittinen ihminen. Minulla ei ole poliitista näkökulmaa tai mielipidettä. Minä en äänestänyt viime vaaleissa. Minä en vihaa ihmisiä. Minä rakastan ihmisiä ja minulla on huoli ihmisistä. Minulla ei ole tarjota kenellekkään yhtään aidosti rakentavaa mielipidettä mistään maailmaan ja sen tilaan liittyvästä asiasta.
Olen pitänyt näitten kappaleiden tekstejä jokseenkin korneina ja vähintäänkin naiveina jo jonkun aikaa. Lopulta kuitenkin tämä vihainen sekä "ei rakentava" sävy ansaitsi oikeutuksensa eräästä keskustelusta, jossa joku ihminen sanoi kehityksen menevän oikeaan suuntaan ja kaikki tämä missä me elämme on väistämätöntä. Hänen teoriansa muistutti aika paljon erästä toista ajatusten sarjaa, joka kulkee nimellä sosiaalidarwinismi. Nyt herää tietenkin kysymys siitä, että onko maailma silloin tarpeeksi vapaa ja liberaali, että jos ihminen rupeaa käyttämään itseään kauppatavarana, niin hän saa vähenettyä meikeistä alv:n tai siitä, että onko ihminen kulttuurinsa ja sosiaalisen todellisuutensa uhri jo heti syntymässään.
Nyt jälki käteen ajateltuna tekstit ovat muodostuneet minun henkilökohtaiseksi toteamukseksi ja nöyrtymiseksi sille ajatukselle, että monimuotoisuus on tärkeää niin ihmisen henkilökohtaisessa elämässä kuin luultavasti maailmassa yleensäkkin. Hipin retale minussa sanoisi, että antaa kaikkien kukkien kukkia, koska me emme voi koskaan luoda mitään "oikeaa" ja ehdotonta. Molemmat sanoitukset ilmentävät myös vahvasti sitä (edelleenkin olemassa olevaa) ahdistuneisuuden sävyttävää tunnetta, jonka minä koen silloin kun minä tajuan sulloneeni noin kilon verran jotain "pikku naposteltavaa" turpaani, tuijottaneeni televisiota vajaan vuorokauden ja torjuneeni tuota ainaista olotilaani, joka kumpuaa kroonisesta saamattomuudestani, sekä täydellisyyskuvitelmastani, joka ei ole varma, että onko hän ihminen vai kuluttaja?
Pahoinvoitia hyvinvointiyhteiskunnassa.
-p
|
 |
|
