KIRJOITUKSIA: Viikoloppu Etelä-Suomessa helmikuussa
Katselen juna-aseman aikataulua lähtevien junien kohdalta. Aikomuksenani oli lähteä 20.02 Kuopioon, mutta tätä vuoroa edeltäväkään juna ei ole vielä saapunut asemalle. Seuraava yhteys Kuopioon lähtee vasta vajaan tunnin kuluttua. "Me olemme istuneet täällä kello kolmesta asti ja junamme on myöhässä nyt kaikkiaan viisi tuntia", nainen sanoo penkiltään, joka sijaitsee suoraan aikataulua vastapäätä. Pahoittelen hänelle VR:n puolesta ja saan palkkioksi hymyn sekä naiselta itseltään että hänen teini-ikäiseltä hiljaisen oloiselta pojaltaan. Ympärillämme on tylsistyneen oloisia kasvoja, joista osa on hyväksynyt tilanteen epävarmuuden. Tänään, mitä ilmeisemmin, ei tule luottaa juna-aikataulujen lupauksiin.
Olen ollut viikonlopun Etelä-Suomessa. Saimme raavittua Mikon ja Matin kanssa kasaan yhden tekeillä olleen kappaleen sekä aloitetuksi kokonaan uuden veisun. On erikoista työskenellä tällä tavoin eri ihmisten asunnoissa ympäri Suomea. Se on tuonut hyvin mukavaa sekä kaivattua vaihtelua pakkorutiineilla marinoituihin tapoihini ja ajatuksiini. Olimme edellisen yön Matin luona Lahdessa.
Juna-aseman aulassa leijuva ilmapiiri viehättää minua suuresti. Tummaihoinen todella sujuvaa englantia puhuva mies tulee luoksemme ja haluaa tietää kuinka kauan linja-autolla kestää matka Lahdesta Jyväskylään. Matti veikkaa, että kolmesta neljään tuntia. Mies on ohjattu vahingossa väärään junaan Helsingin juna-asemalla. Hän katsoo vuorotellen seinällä olevaa linja-autoaikataulua sekä käsissään olevaa junalippua, johon konduktoori on kirjoitanut tekstiä mustalla tussilla. Miehen täytyy päättää jatkaakko matkaa junilla, jotka ovat tänään luotettavuudessaan vähintäänkin arveluttavia vai bussilla, joka lähtee vartin kuluttua toiselta puolen Lahtea. Hän heittää kysyvän katseen meihin. Matti sanoo, että hän valitsisi linja-auton, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä - junat eivät ole tänään luotettavia.
Ehdimme tavata Teemun kanssa Helsingissä perjantai-launtai välisenä yönä. Teemulla oli töitä kello yhteentoista asti illalla, jonka jälkeen hän saapui Mikon yksiöön Kallioon Pengerkadulle, suunnilleen samalle kohtaa katua, jonka vastapäätä hän itsekkin asui monta vuotta. Joimme viiniä ja vaihdoimme kuulumiset, jonka jälkeen olimme valmiit jatkamaan baariin. Mikko päätti jäädä nukkumaan, koska hän oli hieman kipeänä. Helsinkiläiset taksikuskit kaahailivat lumikinosten väliköissä kuin rallikuskit. Takapenkin keskipaikalta käsin meno tuntui todella hurjalta, ja koska Teemu on töissä käyvä ihminen, hän sai kunnian maksaa tuon koko lystin edes takaisin. Helsingin yö näytti todella kauniilta lämpimästä autosta katseltuna, mutta kello kolmelta aamuyöllä baarin edessä kotiin vievää taksia odotellessani, ainut aisti-informaatio mitä tarkaavuus tietoisuuteeni kykeni hakemaan oli kipu, jonka aiheutti naamaan viiltävä, vaatekerroksia halveeraava ja tennareilleni makeasti naurava pakkanen. Aamulla, ennen kuin olimme menneet nukkumaan, Teemu paistoi vielä pihvin itselleen sekä minulle. Matti oli jo nukahtanut.
Katselemme kuinka ihmisryhmät kuulutetaan yksi toisensa jälkeen takaisin rautatielaitureilta. Aulaan astelevien kasvoilta välittyy ärtyneisyys ja huvittuneisuus, joka on yhdistynyt väsymykseen. Junalla olisin kotona myöhään yöllä tai aamuyöstä. Ehdotan Matille, että jäisin vielä yhdeksi yöksi Lahteen. Junaliikenne ehtisi varmaan avata solmunsa aamuksi. Juna Helsinkiin on myöhässä vain parikymmentä minuuttia, ja Mikon on pakko päästä aamuksi töihin, joten hän päättää jääda asemalle odottelemaan.
Tulimme Lahteen eilen illalla. Olimme heränneet Matin kanssa puolen päivän aikoihin. Itse en ollut nukkunut kuin pari tuntia. Kävelimme, unen pölyt silmistä pyyhittyämme, Teemun kumppanin Virven luota takaisin Kallioon, jossa menimme syömään aamiasta patonkeja myyvään kahvilaketjuun. Katselimme kahvikuppiemme ääressä, lämpimistä sisätiloista käsin, kun ihmismassat virtasivat ulkona kovassa pakkasessa liikennevalojen rytmittäessä heidän kaaoksen kaltaista liikehdintää. Kannettuamme Mikon uuden pesukoneen hänen pieneen asuntoonsa soittelimme tunnin pari ja lähdimme Lahteen vievään Z-junaan, joka oli tuolloin vielä tiukasti kiinni aikataulussa. Seuraavalle yölle oli luvattu myrsy, jonka takia jopa Viron risteilykin oli peruttu. Lämmitimme illalla saunan ja kävimme Torvessa, jossa seuraamme puoliväkisin tunkeutunut nuori mies kertoi minulle puheittensa ohessa kaksi kertaa saman tarinan ja joi kaljaa silmänsä kautta. Hänen monologiaan kuunellessani tunsin taas tuon oudohkon tunteen, jossa en koe enää olevani nuori. Poika itse tuskin muistaa tavanneensa meidät. Valomerkin jälkeen Matti oli saada löylytyksen mustasukkaisilta pojilta, koska hän otti kuvia heidän seuralaisistaan. Ilmassa leijui outo tuoksu, joka syntyi surullisista kohtaloistamme. Me kaikki annoimme siihen lemuun osamme. Se on varmaa. Aamulla aloitimme soittelemaan ajoissa ja saimme hyvää aikaan.
Olemme astumassa Matin kanssa ulos aseman ovista, kun näemme kuinka juuri äsken laiturilta takaisin kuulutetujen joukossa juna-aseman aulan lämpöön astelelee tuo väärään junaan passitettu mies. Linja-auto on jo lähtenyt kohti Jyväskylää, ja junan uusi lähtöaika on siiretty puolituntia eteenpäin. Linja-auto olisi ollut ehdottomasti parempi vaihtoehto.
-p
|
 |
|
