Kerron teille Death Rockstar Society –ep:stä

Kuopio on sotatanner. Lähitaistelujen jäljiltä ilmaan jää leijumaan krapulainen usva, oksennuksen ja tupakantumppien maallinen sinfonia. Keihäiden ja kilpien sijaan ojat täyttyvät käytetyistä kortsuista, olutpullojen sirpaleista ja särkyneistä sydämistä. Veren lisäksi valutetaan kajalia poskille, spermaa suupielistä, loputtomasti käy viinin lappaminen saavista toiseen. Kaiken tämän keskellä mättää Death Rockstar Society omaa marssiaan, sikaniskaisten cheerleaderien pogotessa kulkueen perässä.

Taiteellisuus sikseen, niin kuin levyltäkin kuuluu. A Song about love kuulostaa hyvältä, biisin nimi nimittäin. Vieno pastissi Nirvanan merkeissä ei uppoa mihinkään, vaan kelluu nätisti tärykalvoilla ja häipyy jonnekin taustalle. Valuu alas viemäristä kuin kevyt hiusväri jättäen makeahkot kemikaalin tuoksut kylpyhuoneeseen.

Rhythm Part. 1! Nyt alkaa helmiverhot tutista ja puukissat kaatuilla kirjahyllyssä. Ikkunasta näen kuinka lentokone tekee pakkolaskun bussipysäkille, ei eloonjääneitä. Nro 16 saapuu ja poimii mummot kyytiin koneenhylyn vierestä. 70-luvun kukkaverhot syttyvät tuleen, riisipaperilamppu humahtaa tuhkaksi, kauniit valokuvat ystävistä paljastavat röntgenin lailla kaikkialla ympäröivät MUSTAT SIELUT! Lääh. En tiennytkään että mattoni alla on noin paljon käärmeitä.

Fallen Star, kuulostaa aivan ponikirjan uljaan orin nimeltä. DRS -luolasedät tulevat ja ajavat ponilauman alas kallionjyrkänteeltä. Kuollut poni, kiltti poni! Vallankumouksen merkiksi setä ottaa poninkallon ja asettaa sen kepin nokkaan. Raatojen päältä julistetaan uusi laki: Rock! Rauha! Ruumiinerite!

Olkaa hyvät ja jatkakaa kulttuuritoimintaa samaan malliin. Lisää kaikkea, kovempaa, nopeammin. Esileikit sikseen, ei tässä mistään erotiikasta kyse ole.

Rakkain terveisin, Sanna.